Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Likeness Birtcakka

Rotu: Newfoundlandinkoira, musta

Born 13.09.2003

HD A/A

ED 0/0

Cystinuria free

Eyes healthy

Isä: FIN MVA Qunnar Promise Of Gold

Emä: Likeness Amorella

Alman pieni tarina!

Alma oli pentuna sairasteleva ja jouduimme käymään paljon sen kansaa eläinlääkärissä. Ihan pennusta asti Almalle laitettiin antibiootteja ja tiputettiin nestettä useampi päivä koska hän ei syönyt ja ripuloi.Alma oli muutenkin aika pieni, painoi 8vk ikäisenä vain 2,7kg. Ihan hurjaa kun nyt miettii että painoa on kuitenkin n.50kg ja säkää n.68cm. 

Näistä ajoista toivuttiin ja elämä alkoi voittamaan tässä pienessä koirassa. Mikä villikko siitä tuli, tai paremminkin tuholainen. Tässä mainitakseni Alman tuhoja, niitä on todella pitkä lista. Nyt kun jälkeenpäin on miettinyt mitä kaikkea se keksi, on naurattanut ihan, mut voin kertoa, et tapahtuma hetkellä ei monestikaan naurattanut. Eli kenkiä Almalla tuli syötyä aika monet, kaikista pahin oli se kun se söi kaveini poikakaverin kengän, istuimme iltaa keittiössä ja ihmettelin kun Alma ei ollut siinä pyörimässä ja menin katsomaan ja siellä se söi eteisessä tyytyväisenä kenkää, kyllä minua nolotti mennä sanomaan tapahtumasta. Tässä lisää listaa: rullaluistimet, postia, sulkapallomaila, nahkasohvan se repi aivan riekaleiseksi, joitain minun vaatteita, wc-paperi rullia, keitiönpäydän ja tuolien jalat oli oivaa purutavaraa, omia nahkahihnoja useampi kappale ja hanskoja. Siinä on listaa aika pitkästi.

Sitten on vielä sellaisia muita kivoja tuhoja. Kerran Alma oli poissaollessani syönyt tuikkukynttilöitä ja seuraavalla ulkoilureissullamme Alma ulosti pitkiä kruunukynttilöitä. Kynttilät olivat vaihtaneet muotoa ja niistä oli tullut jopa hajukynttilöitä. :D  Tyynyjä oli Alman mielestä todella kiva repiä, koko kämppä oli valkoista vanua täynnä kun neidillä oli ollut kivaa. Myöskään kukat eivät saaneet meillä rauhaa, muistan vielä kun tulin yövuorosta väsyneenä kotiin ja mikä sotku minua odotti. Alma oli tiputtanut kukat ikkunalta pyöritellyt niitä ympäri kämppää ja sit sillä oli siihen aikaan vielä tapana leikkiä vesikipossa, niin voi jestas sitä sotkua. Multamömmöä joka puolella. Ei siinä auttanut kun alkaa siivoamaan sitä sotkua. Sen jälkeen kukat sai meiltä kyytiä. Nykyään olen jo uskaltanut kukkia taas laittaa ja ovat saaneet olla rauhassa. Alma oli aika taitava yksin ollessaan, monasti mietin et olis kiva kun olis kamera josta vois seurata sen touhuja. Kerran se oli aukaissut jääkaapin ja syönyt sieltä hiukan ruokaa, ja kanamunat olivat olleet kivoja.. Niitä oli sit kannettu ympäriinsä ja yksikään ei ollut ehjänä lattialla kun tulin. Ja voi taas sitä sotkua.. Välillä oikeasti tuntu et itku tulee, kun tuntui et aina töistä pelotti mennä kotia et mikä siellä milloinkin odotti. Kaksivuotiaaseen asti Alma oikeastaan tuhojaan teki. Ei kuitenkaan enää loppuajasta niin pahoja kuin sinne vuoteen asti.. Sen viimeisimpiä tempauksia oli raahata aina sängyn petauspatja eteiseen makuuhuoneesta, ja senki se repi lopulta aika palasiksi, myös sängyn reunassa oli sellainen reikä et jouset näkyi. Kerran oli eteisen ovi yhdellä saranalla, tiä sit mitä neiti oli touhuillut. Mut onneksi tämä kaikki on takana. Todellakin tätä tuhoa riitti kahteen ikävuoteen asti. Ja tavaraa tuhoutui todella paljon, en varmaan edes kaikkea muista. Nykyään Alma ei tehe minkäänlaisia tuhoja. Se on tullut ilmeisest aikuiseksi, johan neiti on 4v.

Nykyään Alma on hyvin kiltti ja rauhallinen. Joskus tuntuu et se rakastaa nukkumista. Aamulla se ei tahdo jaksaa aina nousta kun muut nousee. Pää vain nousee sängyn alta ja rösähtää sinne uusikse. Ulkoilua Alma rakastaa, ainakin se on aina niin intoa täynnä kun lähdetään ulos. Jos olemme myöhässä päivä kävelyltä, niin alkaa sellainen kävely ja seuraaminen et eiks mentäs jo. Suht terveenä Alma on pysynyt sitten sen pentuajan.   

©2019 Alma & Aatu - suntuubi.com