Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Moi kaikille ja tervetuloa vielä sivuillemme!!

Olemme kaksi Newfoundlandinkoiraa Alma ja Aatu. Meidät omistaa Merja Kapraali ja Jari Aalto. Asustelemme täällä Ruotsin puolella Karungissa omistajimme kanssa. Tämä on tälläinen pikku kylä, jossa viihdymme tosi hyvin. Täällä on paljon kivoja metsä reittejä, joita on mukava juoksennella vapaasti ja haistella ympärille. Käymme myös joskus  Tossan mäellä juoksemassa, mutta se on tosi raskasta se mäen kiikkuminen ylös, mutta sielläkin yleensä leikimme ja kinastelemme yhdessä. Sitten meillä on joki tuossa ihan vieressä, kesäisin käymme joessa aina viilentämässä itseämme ja talvisin juoksentelemme pitkin jäätynyttä jäätä, se on kivaa se kun saa kirmailla vapaana. Emme kumpikaan pidä normaaleista hihnan päässä tehdyistä lenkeistä, onneksemme omistajemme on sen huomannut ja yleensä lähdemmekin aina metsään retkeileen.

Olemme hyvin kuuliaisia omistajillemme. Emme karkaa metsälenkeillä kovin kauas kun minun, eli Aatun täytyy pitää vahtia tuosta emännästä. Se kun on niin tärkeä minulle, taidan olla oikea mammanpoika. Olemme siis kilttejä ja kuuliaisia emännän halinalleja. Joskus olemme saattaneet naapurin pihalla käydä katsastelemassa hajuja, mut minä Aatu en ole sitä aikoihin tehnyt. Yhdesti kun olin vielä pentu ja menin naapurissa käymään niin tuli niin kova huuto ja Alma vielä kuritti minut takaisin päästyä, että ajattelin että parempi pysyä omalla pihalla ja totella emäntää.

Minä taas eli Alma olen kerran karannut vähän pidemmäksikin aikaa. Olin silloin vielä niin nuori ja hajut kiinnostivat niin paljon, että oli pakko käydä muutaman tunnin viuhahdus maailmalla. Asuimme silloin vielä keminmaassa ja teimme yleensä vain hihnalenkkejä ja minä halusin olla vapaasti.  Osasin kyllä tulla itse takaisin kun alkoi tulla jo koti-ikävä ja nälkä. Emäntä oli ollut todella huolissaan, oli soitellut jo poliisit ja kaikki mahdolliset paikat läpi. Sen jälkeen en ole sitten enää karkaillut, mitä nyt nuita naapurissa käyntejä lukkunottamatta. Saamme nykyään ulkoilla niin paljon vapaasti, että ei tarvi omia reissuja käydä. Se on kyllä pakko myöntää, että monesti olisi kiva käydä tervehtimässä ohi meneviä ihmisiä. Yritän niille aina helutella häntää, et jos ne tulis minua vähän rapsuttelemaan. Minä kun olen niin hellyyden kipeä.

Eli tälläisi koiria me olemme ja terveiset meiltä kaikille muille karvakuonoille ja omistajillenne!!

Terv. Alma ja Aatu

©2019 Alma & Aatu - suntuubi.com