Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vesipelastus ja uinti!

Olemme nyt kahtena viime kesänä käyneet Kemissä vepe-harjoituksissa. Matkaa tulee yhteensuuntaan ajaan n.65km, mut kyl se on sen arvoista!

Minä Alma en niin tuosta vepestä perusta! Ihan höynäyttävät meitä koiria tuolla harjoituksissa. Kuhan itse ovat niin laiskoja, että eivät viitsi rantaan soutaa tai uida. :D Olen minä muutaman kerran jopa tuonut sen veneen rantaan, mut ensin kävin ihan oman uintireissun, kun ei niillä mitään hätää ollut. Ja se veneestä hyppy, minä kyllä voisin siellä veneessä istuskella, mut en viitsis kyl sieltä hypätä. Se vähän pelottaaki, mut jos en itse hyppää niin pukkaavat minut sieltä alas, on ne hävyttömiä! Mut minun ei enää tarvitse tuota vepeä harrastaa, viime kesänä kävin kerran ja näytin heti et mulla kiinnostaa vain lihapullat, niin ei oo sit enää tarvinnu sitä harrastaa. Tuo mamma käyttää minua sit ihan muuten vain uimassa ja heittää mulle keppiä.

Minä Aatu kyl tykkään tuosta vepestä! Aloitin emännän pelastamisen jo ensi kerralla kun mentiin yhdessä uimaan. Ja kyllä minusta oltiin ylpeitä! Tarrauduin ranteesta kiinni ja kun yritti hölmö rimpuilla kun minä yritin pelastaa, niin tiukensin vain otetta! Ja rantaan asti sen emännän vein! Tuolla vepe harjoituksissa, emmin aina vähän sitä veneestä hyppyä, mietin et jos kampaus menee ihan piloille, niin en ole sitten hurmaava jos sattuu tulemaan kauniita narttuja vastaan! Vene on kyllä pakko pelastaa kun mamma istuu siellä kyydissä, se on nii tärkee mulle, et en voi sitä sinne jättää. Myös ihmiset pelastan vedestä, mut sitten on se vaikea juttu, mitä en tahdo ymmärtää. Ne ihmiset haluaa siellä rannalla et vien esineen veteen. En kyllä millään haluias lelua sinne veden varaan uhrata. Mamma huutaa veneessä niin pirusti et tänne, mut enpäs viekään. Katsotaan josko ensi kesänä ymmärtäisin sen jujun et miks se sinne pitää viedä, niin sitten ehkä! Sen näkee ensi kesänä mille päälle satun! :D

Vepessä sit ollaan tosiaan kahtena kesänä käyty aina vain kun on päästy. Ei niitä kertoja tässä Suomen kesässä paljoa tuu, ja varsinkin kun ei itse ihan joka kerta pääse. Mut ohjaajat ovat kyllä hyviä ja onhan meillä siellä huippu esimerkkejä! :D Emme ole vielä kokeissa käyty, mut ei sitä koskaan tiedä jos sitä tulevina kesinä vielä osallistuis. Mut kivaa rannalla on ollut ja aika siellä kuluu todella nopeaa, ja kiitokset vielä meidän huippuhyville ohjaajille! Ensi kesänä taas nähdään vesipelastuksen merkeissä! :D

Näyttelyt

Meillä kumpaakaan koiraa ei ole otettu näyttelykoiriksi. Aatun näyttelyura alkoi ystäväni Helin kannustuksella viime talvena! Kiitos sinulle Heli siitä, jouduit istumaan puhelimessa kanssani useita tuntia, kun minulla oli niiin paljon asiasta kysyttävää! :D Tulit myös eka näyttelyihin Kemijärvelle kannustamaan! En tiedä olisimmeko selvinneet siellä ilman sinua! :D Myös kasvattaja Jussille kuuluu suuri kiitos, ilman Jussin apua trimmauksessa emme olisi selvinneet näyttelyistä! Ehkä tuo trimmaus vielä jonain päivänä onnistuu itseltäkin! Almaa olen itse trimmannut ja omasta mielestä onnistunut ihan hyvin, Aatuun en ole vielä omaa käden jälkeä uskaltanut jättää!! :D

Alma olisi mukava joskus ihan mielenkiinnolla käydä näyttämässä ja tarkoituksena olikin viedä Alma Kemiín, mut kun sen karva ihan olematon kesän jäljiltä, niin se jäi sitten. Saanee nähä saammeko nähdä Almaa kehässä vielä tulevaisuudessa!  Vai pyöriikö Alma vain ihan kotikehissä tulevaisuudessakin! Se on sellainen meirän oma kaunistus ja vaikka näyttelyuraa ei olisikaan niin yhtä tärkee kuin Aatukin!

Meille näyttelyt on ihan harrastus ja niin kauan kun se on kivaa, niin sitä jatketaan. Vastoinkäymisiä ja huonoja arvioita on tullut, mut niistä oppii ja silloin muut koirat ovat olleet parempia kuin meirän Aatu! Ja näin nöffipiireissä minusta kaikki nöhveröt on omalla tavalla kauniita/komeita! Aina huonon arvion jälkeen pitää olla tyytyväisiä toisten hyvään menestykseen, ei sitä muuten jaksa nuita näyttelyitä! :D Pakkohan se on myöntää, et kyllähän se joskus näyttelyiden jälkeen harmittaa kun ei ole kovin hyvin mennyt itsellä, mut kyl se aina ohi menee. Mut vielä ainakin jatkossa meidät voi Aatun kanssa nährä kehissä pyörähtelemässä!

Lenkkeily ja ulkoilu

Lenkkeily ja ulkoilu onkin sitten meidän koiruksien tärkein harrastus. Meillä lenkkeillään ja ulkoillaan joka päivä. Joskus huonolla ilmalla ulkoilut hiukan lyhyempiä, kun hyvällä ilmalla. Yleensä käymme Tossan mäellä juoksemassa kerran päivässä, se on sellainen pieni laskettelu mäki, joka on kyllä aika rankaa itsellenikin! Siellä koirat saavat juosta vapaasti ja irroitella hiukan ylimääräisiä energioita pois. Täällä on myös kivoja metsäreittejä, joita emme ole nyt viime aikoina uskaltaneet käydä, kun on tuo hirvijahti aika. Mie kun pelkään et ampuvat vahingossa koirat tai minut, niin ollaan pysytty sitten metsästä pois. Sitten jos ei lähdetä Tossaan niin kierrämme tätä meidän kylänraittia ympäri. Meillä on vain täällä huono kävellä pimeällä kun meillä ei ole katuvaloja, tai on lamput mutta niissä ei pala valot, kun kunnalla ja sähkönantajalla on jotain kiistaa, niin olemme olleet ilman katuvaloja jo viime talvesta asti. Meillä on sitten kaikennäköisiä heijastinliivejä, lamppuja ja vilkkupantoja, jotta näymme hyvin kun tuolla piemällä mennään.

Tässä Aatu ja Alma kylänraitilla!

Talvisin käymme paljon tuossa jäällä juoksentelemassa. Tuo joki kun on ihan tuossa vieressä, niin sinne on hyvä mennä juoksentelemaan. Ainoa huonopuoli tuolla jäällä on moottorikelkat jotka ajavat kun reikäpäät. Niitä saa aina välillä pelätä. Myös nuo metsäreitit ovat talvisin kivoja. Voi ottaa eväitä mukaan ja paistaa vaikka makkaraa laavulla. Olla vähän niinku retkellä.

Siskollani on 6-vuotiaat kaksoset Elina ja Eemeli. Kun he tulevat mummolaan naapuriin, pitää heidän aina päästä ulkoiluttamaan koiria. Eemeli hiukan pelkää Almaa ja Aatua, ja on vielä allerginenkin, mut aina on pakko päästä lenkkeilyttään koiria. Heidän täytyy myös saada taluttaa itse. Koirat tottelevat hyvin kun lapset taluttaa ja kävelevät aika sievästi vierellä. Pitäähän siinä itse olla vieressä vahtina, ettei satu vahinkoa!

Alma ja siskon tyttö Elina kylätiellä kävelyllä!

Omalla pihalla koirat saavat vapaasti olla irti ja yleensä melkein joka paikassa kun ulkoilemassa ollaan. Tuossa kylätietllä osassa paikka ovat irti, mut kun mennään vilkkaammalle tielle, niin sitten laitan aina hihnaan. Tuo meidän piha olis tarkoitus aidottaa ensi kesänä niin ei itse tarvis olla kokoajan vahtivana silmänä, pihalla hyvin pysyvät, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä keksivät!

Mökkeily  

 

Lisää tulossa näistä aiheista..

©2019 Alma & Aatu - suntuubi.com